Toinen luminen talvi peräkkäin. Myös täällä Etelä-Suomessa, Hämeenlinnassa Aulangon metsässä on lunta taas riittämiin. Metsässä sitä on maassa parikymmentä senttiä, ja puiden oksille on ehtinyt kertyä jo aika mahtavat kuorrutukset. Metsässä täytyy nyt jalan liikkua pikkupoluilla ("koiranpoluilla"), sillä valaistu ulkoilureitti on varattu hiihtäjille. Koiranpolkuja on onneksi paljon, ja kyllä välillä voi kahlata ihan umpihangessakin - seurata vaikka jäniksenjälkiä. Hiljaisuus metsässä on rauhoittavaa.
We are having a second snowy winter running. Even here in Southern Finland, in the Aulanko nature conservation forest, there is a lot of snow. In the forest the snow is about 20 cm deep, and the trees are heavily coated with snow. There are a lot of small paths running all around the forest, and sometimes it's even fun to walk in deep snow or just follow some hare's tracks. The silence in the forest is really soothing.
Viime talven tykkylumet taivuttivat suuren määrän puita luokille, eivätkä ne enää siitä oienneet. Niinpä metsässä näkee edelleenkin tällaisia taipuneitten puitten muodostamia holvikäytäviä, joiden päälle on jo asttunut tämänvuotinen lumi. Osa puista katkesikin viime talven lumien alla, kuten tuo polun ylle kaatunut kuusi.
Last winter the heavy snow loads bent a lot of trees down, and they did not straighten up any more. Now you can see in the forest tunnels formed by the bent trees. Some of the trees even broke under the snow last winter, as this spruce here.
Lumi tekee pikkukuusista omituisia otuksia!
Snow turns little spruces into weird creatures!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti